Värien vuorovaikutus - Josef Albers

Sivumäärä: 132
Hinta: 25 €

HUOM! TILAPÄISESTI LOPPU

VÄRILLÄ ON MONTA ILMETTÄ
Vapaa Taidekoulu julkaisi vuonna 1978 Josef Albersin alkuperäisteoksen näköislaitoksen Värien vuorovaikutus lukuisine serigrafiamenetelmällä painettuine havaintoesimerkkeineen. Kysymyksessä oli merkittävä väripedagoginen teos, joka lyhyessä ajassa myytiin loppuun. Niinpä teoksesta pian tämän jälkeen valmistui painosmäärältään huomattavasti suurempi taskukirjaversio opetuskäyttöön. Tämän väriopetuksen perusteoksen merkitys maamme taidekoulutukselle on vuosien mittaan korostunut ja koska myös ensimmäinen taskukirjapainos myytiin loppuun, Vapaa Taidekoulu julkaisi siitä vielä toisen, uudistetun painoksen 90-luvun alussa.

Albersin teos on kestänyt ihmeen hyvin vuosien saatossa, vaikka väritutkimus etenee koko ajan. Tämä johtunee siitä, että Värien vuorovaikutus ei perustu mihinkään teoriaan tai oikeaan oppiin tai edes värifysiikkaan tai fysiologian uusimpiin saavutuksiin vaan havaintoihin ihmisen ja värin vuorovaikutuksesta, jotka tuntuvat aina tuoreilta koska ne ilmenevät elävissä todellisissa tilanteissa. Albersin peruslähtökohta on ”paljastaminen”, ilmi tuominen itseilmaisun sijaan ja hänen asennet¬taan väriin kuvaa hyvin seuraava lausunto: “Väri käyttäytyy mielestäni kuin ihminen, kahdella tavalla: ensinnäkin toteuttaessaan itseään ja toiseksi, toteuttaessaan suhdettaan muihin.”

Ensimmäinen taskukirjapainos ilmestyi vuonna 1979 ja uusi tarkistettu painos 1991.

«Väriä tuskin koskaan havaitaan juuri sellaisena kuin se fysikaalisesti on. Siksi se on taiteen välineistä suhteellisin. Osatakseen käyttää väriä tehokkaasti on tiedettävä, että se harhauttaa lakkaamatta. » (Johdanto, s. 15)

«Kuvitelkaamme kolme vesiastiaa, joiden vesi on vasemmalta oikealle LÄMMINTÄ, HAALEAA, KYLMÄÄ. Kastaessamme kätemme ulommaisiin astioihin tunnemme, koemme, aistimme kaksi erilaista lämpötilaa: LÄMPIMÄN vasemmalla ja oikealla KYLMÄN. Jos panemme sitten molemmat kädet keskimmäiseen astiaan, aistimme taas kaksi lämpötilaa, tällä kerralla kuitenkin vastakkaisessa järjestyksessä: vasemmalla KYLMÄN, LÄMPIMÄN oikealla vaikka se ei ole kumpaakaan, vaan HAALEAA. Näin todetaan kokeellisesti fysikaalisen tosiasian ja psyykkisen vaikutelman välinen ristiriita – tässä tapauksessa tuntoaistiin liittyvä haptinen illuusio. Näköaisti pettää paljolti samaan tapaan kuin tuntoaisti. Me ”näemme”, ”tulkitsemme” muita värejä kuin silmiemme edessä fysikaalisesti on.» (luvusta Värillä on monta ilmettä – värin suhteellisuus, s. 22)