ESSEITÄ - POHJOISAMERIKKALAINEN TAIDEPERINTÖ

Vapaan Taidekoulun julkaisusarjassa ”Pohjoisamerikkalaisen nykytaiteen puheenvuoro” esitellään sen taiteilijasukupolven edustajia, jotka tekivät toisen maailmansodan jälkeisen amerikkalaisen kuvataiteen maailmankuuluksi. Ominaista tälle sukupolvelle on ollut sankarillinen ja ihannoiva suhtautuminen taiteilijan kutsumukseen. Taideteos ei ole pelkästään osaamisen ja taiteellisen lahjakkuuden tuote, vaan ensisijaisesti todiste taiteilijan kehitysasteesta ihmisenä. Kun taiteellinen kehitys on sidoksissa ihmisen henkiseen kehitykseen, luomistyöstä tulee introspektiivistä toimintaa, jonka kautta taiteilijan oman olemassaolon merkitys paljastuu. Taiteen on oltava luonteeltaan ylevää.
Kun Hans Hofmannin keskeisiä esseitä taiteesta ilmestyi (Esseitä, 1983), sarjan kokonaissuunnitelmaan listattiin kirjan esipuheessa paitsi Josef Albers (Taito nähdä – runoja, arvioita ja muita kirjoituksia, 1985), Agnes Martin (Hiljaisuus taloni lattialla, 1990) Ad Reinhardtin (Taide taiteena, 1995), abstraktin ekspressionismin (Mark Rothko, Milton Avery, Arshile Gorky, Barnett Newman, Clyfford Still, Franz Kline ja Jackson Pollock) sekä Washingtonin koulukunnan (Morris Louis, Kenneth Noland, Stuart Davis ja Helen Frankenthaler) edustajia ja viimeisenä 80-luvun merkittäviä amerikkalaisia taiteilijoita (mm. Frank Stella, Jake Berthot, Brice Marden).
Hans Hofmannin (1880-1966) taiteilijamuotokuva ja hänen keskeisimpiä ajatuksiaan taiteesta ja taiteen opettamisesta.
«Tila huojuu ja kaikuu, tila on täynnä liikettä, voimia ja vastavoimia, jännitteitä ja toimintoja, värisävyjä ja valoa, elämää ja rytmiä ja ylevän jumaluuden säännöksiä.» (Luonto esteettisenä normina, s. 20)
«Taide on maagista. Niin surrealistit sanovat. Mutta miten se on maagista? Metafyysisessä kehityksessäänkö? Vai huipentuuko jokin lopullinen muutos maagiseksi todellisuudeksi? Itse asiassa jälkimmäinen on mahdotonta ilman edellistä. Ellei itse luomistyö ole maagista, ei lopputuloskaan voi sitä olla. Lopputuloksen ihannointi piittaamatta siihen vieneestä kehitysprosessista johtaa harrastelijamaisuuteen ja taantumukseen. Taidetta ei voi syntyä keinotekoisista, joutavista tai pinnallisista tekijöistä. » (luvusta Todellisen etsintä visuaalisissa taiteissa, s. 56)